Eli miten hakea ja löytää tiedostoja tietokoneelta. Tarkastelemme kaksi yleisintä menetelmää etsiä tiedostoja. Toinen on indeksoiva haku, eli se on nopea tapa hakea, mutta sen pitää koostaa listaa kaikista tiedostoista jossain siistissä muodossa. Indeksointi vie aikaa ja käytetty indeksi on yleensä vähintäänkin tunteja vanha.
Toinen tapa on hitaampi malli, jossa käydään järjestelmällisesti kaikki läpi ja palautetaan osumat listamuodossa. Se ei käytä indeksointia, eli on aina ajantasalla. Lisäksi voimme tehdä erikoisempiakin vertailuja ja peräti jotain pientä automatisointia, jolla helpotamme ylläpitotehtäviä.
Nopea locate sopii käytettäväksi silloin kun:
- ei tiedetä, missä päin systeemiä tiedosto mahtaa majailla
- haetaan tiedostoja vain nimen perusteella
Ohjelmaa on helppo käyttää:
$ locate clojure ... iso lista tiedostoja, joiden nimessä tai ... hakemistopolussa esiintyy sana 'clojure'
Tärkeätä on huomata, että kirjainkoolla on jälleen väliä! Käyttäkäämme yleistä optiota -i poistamaan tämä epäkohta. Tärkeämpi ominaisuus on käyttää säännöllisiä lausekkeita (flagi -r) hakemaan esimerkiksi tietynpäätteisiä tiedostoja:
$ locate -ir "clojure.*pdf" .../share/apps/RecentDocuments/Programming_Clojure.pdf.desktop /home/progo/kirjallisuutta/ClojureinAction.pdf /home/progo/kirjallisuutta/Programming_Clojure.pdf /home/progo/kirjallisuutta/TheJoyofClojure.pdf .../Viestintä/paperit/Multicore_parallelization_in_Clojure.pdf
Esimerkin hakupatterni on usein riittävä tapa rajata tuloksia vain PDF-tiedostoihin, mutta ollaksemme täydellisiä hakuteksti pitäisi päättää $-merkillä, joka merkitsee rivin loppumista:
$ locate -ir "clojure.*pdf$" /home/progo/kirjallisuutta/ClojureinAction.pdf /home/progo/kirjallisuutta/Programming_Clojure.pdf /home/progo/kirjallisuutta/TheJoyofClojure.pdf .../Viestintä/paperit/Multicore_parallelization_in_Clojure.pdf
Tässäpä kaikki oleellinen, mitä locate:n kanssa voi tehdä. Säännöllisten lausekkeiden alkeet kannattaa tuntea, jotta haun karsiminen helpottuu oleellisesti. Yleisesti Unix-systeemeissä on kymmeniä tuhansia tiedostoja, ja yleisillä hakusanoilla tuloksia tulee aika paljon. Siitäkin syystä seuraava find on paikoin näppärämpi tapa hakea.
Hakeminen voi olla hidasta find:iä käytettäessä, mutta find omaa takataskussaan paljon tehokkaita toimintoja. Tutkitaanpa vähän ohjelman mahdollisuuksia vähän kerrassaan.
Huonoin tapa, miten find:iä voi käyttää, on panna se locate:n huonoksi tuuraajaksi:
$ find / -iname '*clojure*pdf' /home/progo/kirjallisuutta/ClojureinAction.pdf /home/progo/kirjallisuutta/Programming_Clojure.pdf /home/progo/kirjallisuutta/TheJoyofClojure.pdf .../Viestintä/paperit/Multicore_parallelization_in_Clojure.pdf
Erona on, että tämä haku vie oletettavasti paljon enemmän aikaa (SSD-kovalevylliset systeemit ehkäpä onnekkaasti selviävät tästäkin nopeasti). Kirjoittamistakin on enemmän. Hyvänä puolena ehkäpä se, ettei säännöllisiä lausekkeita tarvitse osata kirjoittaa. Nyt riittää bash-shellissäkin tutut kaksi jokerimerkkiä, eli * ja ?. Ja jos hakuteksti päättyy johonkin niin se sitten päättyy johonkin. Hakutekstin alku merkitsee tässä tapauksessa tiedostonimen alkua, eli jos et ole varma, että hakusanasi aloittaa tiedostonimen, laita tähti varmuuden varalta aivan alkuun.
Yleinen muoto on:
$ find <hakemisto> -name 'hakusana'
tai:
$ find <hakemisto> -iname 'kirjainkooton hakusana'
Jälkimmäinen, eli iin sisältävä -iname on taas se kirjainkoon huomiottajättävä versio. Yleisempi näin. Huomattavaa on, että hakemisto pitää antaa, tai jos ei anna, niin find olettaa työhakemiston (joka on sama kuin .).
Pelkkä find ilman mitään argumentteja listaa kaikki tiedostot, mitä se löytää työhakemistosta alaspäin. Jokainen argumentti on siis eräänlainen rajoitin, filtteri (kuten grep) listan karsimiseksi.
Listataan erilaisia hakumääreitä, joita find voi käyttää listan rajoittamiseksi:
| Hakumääre | mitä haetaan |
|---|---|
| -type f | vain tiedostot |
| -type d | vain hakemistot |
| -type l | vain symboliset linkit |
| -name n | tiedostonimellä n (kirjainkoko!) |
| -iname n | tiedostonimellä n (ei kirjainkokoa) |
| -regex r | tiedostonimellä r (säännöllinen lauseke) |
| -size n | kooltaan n olevat tiedostot |
| -empty | vain tyhjät tiedostot/hakemistot |
| -writable | kirjoitettavat tiedostot |
| -readable | luettavat tiedostot |
| -executable | suoritettavat tiedostot |
| -group grp | tiedostot, jotka kuuluvat ryhmään grp |
| -owner own | tiedostoja, jotka kuuluvat käyttäjälle own |
| -atime n | tiedostot, joita on käytetty n päivää sitten* |
| -ctime n | tiedostot, jotka on luotu n päivää sitten* |
Tässä eivät edes olleet kaikki mahdolliset hakumääreet. Kokoa haettaessa pätevät säännöt:
$ find -size +10k # kaikki yli 10-kilotavuiset tiedostot $ find -size -1M # kaikki alle megaiset $ find -size 123c # kaikki tasan 123-tavuiset
Päivämääriä tarkasteltaessa +0 tarkoittaa kaikkia yli vuorokausi sitten tehtyjä muutoksia ja +1 on vastaavasti yli kaksi vuorokautta sitten.
Näitä edelläolevia voi matemaattisen logiikan rajoissa yhdistellä, tarkat tiedot: man find:
$ find \( -iname 'foo' -size 100k \) -o -name 'bar'
Hakee joko foo-nimiset tiedostot, joiden koko on tasan 100 kilotavua ja lisäksi bar-nimiset. Suluilla voit vaikuttaa järjestykseen.
Näiden ehtojen lisäksi find voidaan laittaa tekemään löydetyille tiedostoille jotain erikoistoimia (manuaalista alaosio ACTIONS). Muutamia yleisesti käytettyjä:
$ find . -name '*temp*' -delete # poista
$ find /tmp -iname '*demo*' -ls # listaa tarkemmat tiedot
$ find . -iname '*todo*' -exec 'mv {} ~/TEE/ ;' # siirrä hakemistoon ~/TEE
Erityisesti viimeinen, eli vapaamuotoisen komennon suorittava -exec on tehokas pirulainen. Sille voi antaa minkä tahansa tavallisen komennon, jossa operoitavan tiedostonimen tilanne kirjoitetaan aaltosulut {}. Find täydentää siihen kohtaan löytyneiden tiedostojen nimet, ja suorittaa komennon. Tästä löytyy vastaava versio -ok, joka on kuten -exec, mutta kysyy käyttäjältä varmistuksen jokaisen löytyneen tiedoston kohdalla. Sopiva joihinkin poistotilanteisiin. Käytettäessä -exec -komentoa täytyy se päättää puolipisteeseen, jotta find voi varmistua komennon täydellisyydestä. Ja muutenkin yleensä koko komento on viisainta kääriä yksittäisiin hipsuihin '', jotta suorittava shell ei tee omia muutoksiaan erikoismerkkeihin. Siitä syystä esimerkiksi tähtiä sisältävät hakutekstit on käärittävä lainausmerkkeihin, ettei bash pääse itse täydentämään nimiä auki.
Find-ohjelman manuaalisivut ovat esimerkilliset esimerkkien ja selkeyden suhteen, joten sieltä kannattaa jatkaa lukemistaan. Tämä ohjelma se totisesti osaa tehdä yhtä sun toista.